Karsinakuva ja yläkuva (C) Eeva Karvonen
Riimukuva (C) lasikuu.net/vapaasti'
Ravikuva (C) Hippos/Suvi Nieminen
Riimukuva (C) lasikuu.net/vapaasti'
Ravikuva (C) Hippos/Suvi Nieminen
Pieniä askelia kohti voittoa
Tänään olikin sitten taas yhdet ravit. Molemmat orit olivat aiemmin suorastaan ylittäneet osoitukset voittamalla muutamat ravit, mitä siiis ei oltu heiltä odotettu. Paholaishevoset haettiiin aikaisemmin tarhasta, minä otin Uhkapelurin ja Tiina talutti Tuhlurin talliin. Timo toi valjaat käytävälle, minä vein Uhkiksen pesuboksiin, Tuhluri jäi käytävälle. Uhkis säpsähteli tuon tuostakin kun jostain taas kuului sellainen ylitsepääsemätön ääni, jota piti jäädä pällistelemään. Sain kuitenkin valjaat orille nopsaan.
"Ooksä valmis? Kysytkö Timolta onko auto käynnissä, kohta mennään"
Huusin Tiinalle tallin läpi. Kuulin hyväksyvää muminaa ja juoksuaskelia. Kun vilkaisin käytävälle näin Tuhlurin mutustelemassa heinää käytävälle sidottuna. Rapsuttelin vielä Uhkista korvan takaa, ennenkuin lähdin Tiinan tultua taluttamaan oria ulos. Niinkuin arvelinkin
"Ooksä valmis? Kysytkö Timolta onko auto käynnissä, kohta mennään"
Huusin Tiinalle tallin läpi. Kuulin hyväksyvää muminaa ja juoksuaskelia. Kun vilkaisin käytävälle näin Tuhlurin mutustelemassa heinää käytävälle sidottuna. Rapsuttelin vielä Uhkista korvan takaa, ennenkuin lähdin Tiinan tultua taluttamaan oria ulos. Niinkuin arvelinkin
Mahdoton kaksikko
Juoksin kuola valuen hiekkatiellä, liukastellen välillä hiukan vielä jäässä olevassa maassa. Tiina pinkoi takanani, ja meillä kummallakin oli riimut mukana. "Mä vihaan sitä konia!" Tiinan ääni kuului kun kavionjäljet kääntyivät taas kerran uudelle tielle. Tuhlaajapoika ja Uhkapeluri olivat ottaneet ja pinkoneet karkuun, sähköstä välittämättä. Pinkovat pian ajotielle. Mikseivät keskity juoksemaan hiitillä ja starteissa vaan juoksevat juuri silloin kun sitä EI haluta. Sitten ne tulivat näkyviin. Kaksi raudikkoa nyhti linnuille tarkoitettuja heiniä jonkin omakotitalon ikkunasta. Kiiruhdimme Tiinan kanssa riimuttamaan hevoset. Minä otin Uhkiksen ja Tiina Tuhlurin, sillä Tiina vihasi Uhkiksen taluttamista.
Pian olimme takaisin tallilla, missä Timo järjesteli vanhoja riimuja pois. "Ei kaksi hevosta tarvitse 10 riimua!" Hän huusi meille kun kiiruhdimme hevosia taluttaen pojan luo. Tiina oli jo väittämässä vastaan, mutta Tuhluri nykäisi silloin kipakasti riimunnarusta, ja nainen joutui rauhoittelemaan hevosta, mikä pyyhki riimut mielestä. Hymyillen talutin Uhkiksen talliin, päästin sen karsinaansa ja tarkastin ettei oripojan jalat olleet kärsineet juoksusta. "Mä laitan tälle linimenttiä!" Tiina huusi minulle, ja mumisin hyväksyvästi.
Pian olimme takaisin tallilla, missä Timo järjesteli vanhoja riimuja pois. "Ei kaksi hevosta tarvitse 10 riimua!" Hän huusi meille kun kiiruhdimme hevosia taluttaen pojan luo. Tiina oli jo väittämässä vastaan, mutta Tuhluri nykäisi silloin kipakasti riimunnarusta, ja nainen joutui rauhoittelemaan hevosta, mikä pyyhki riimut mielestä. Hymyillen talutin Uhkiksen talliin, päästin sen karsinaansa ja tarkastin ettei oripojan jalat olleet kärsineet juoksusta. "Mä laitan tälle linimenttiä!" Tiina huusi minulle, ja mumisin hyväksyvästi.
Paholaishevosen velipoika?
Haluatte varmaan kovasti lukea jo punaisen paholaishevoseni seikkailuista lisää? Voisin ihan kiusaksenne turinoida tähän siitä kuinka pesin hampaat, kävin vessassa, ynnä muuta sellaista. Sen sijaan hyppään suoraan siihen, kuinka tallustelin rättiväsyneenä kello 11 tallille, missä Tiina oli ahertanut jo kuudesta. Siellä se kiillotti jo nyt säihkyviä metalliosia orin riimuista, samalla kun minä hipsin kiiltävän lattian yli yrittäen olla likaamatta sitä. "Tiina, lähetään hei kattoon yhtä huutokauppaa, siellä on myynnissä Tuhlurin puoliveli" huikkasin ystävälleni. Tukkapehko kääntyi minua päin, ja kasvoilla näkyi innostunut ilme: "Kiintoisaa nähä millasii muut Akan varsat on" hän naurahti vielä loppuun. Menin vilkaisemaan Tuhlurin tyhjään karsinaan. "Lähtikö veikka jo ajaan tätä?" kysyin vaikka tiesin jo vastauksen. "Joo lähti se, se haluu sille hyvän treenin"
Puolen tunnin kuluttua seisoimme taas tutun ravitallin pihalla, nimittäin Tuhlurin kasvattajan Ville Savon ravitallilla. Onneksi matka Lappeenrantaan ei kestänyt kauan, ja Akan viimeinen varsa ei ollut vielä tullut esittelyyn. Akan sen sijaan äkkäsin luimimasta pihatosta. Kävelimme huutokauppa-alueelle ja näimme monia upeita ja kiiltäväharjaisia suomenhevosia kiinnitettynä puomeihin.
"Esittelyssä nyt, hieno ori, ravivalmis 3 vuotias. Emä, Akka, isä Pelimies. Uhlapeluri on loistava ori jos kaipaa hiukan tempperamenttiä!"
ja näin paikalle talutettiin punarautias ori, joka oli vain hiukan erillainen kuin velipuolensa. Ei ehkä ihan niin punainen, ja erillainen päänmerkki. Hinta lähti heti nousuun, olihan Pelimies ollut aika hyvä ravihevonen, niinkuin Akkakin. Kuuntelin kuinka ihmiset huutelivat summaa ylöspäin ja sitten jokin kilahti päässäni.
"10 000!"
Jopa minä katselin hetken ympärilleni, kunnes tajusin että minähän se olin huutanut summan. "Ensimmäisen, toisen..... MYYTY punahiuksiselle naiselle" kuului meklarin huuto, ja minua pyydettiin hakea hevonen. Taisin mennä siinä vaiheessa shokkiin, sillä Tiina joutui hakemaan orin. Se haisteli uteliaana Tiinaa, mutta kun lähdettiin liikkeelle, oli ori jo yrittänyt jyrätä useammankin kerran. Niinpä me sitten palattiin tallille. Mukanamme toinen punainen paholainen.
Puolen tunnin kuluttua seisoimme taas tutun ravitallin pihalla, nimittäin Tuhlurin kasvattajan Ville Savon ravitallilla. Onneksi matka Lappeenrantaan ei kestänyt kauan, ja Akan viimeinen varsa ei ollut vielä tullut esittelyyn. Akan sen sijaan äkkäsin luimimasta pihatosta. Kävelimme huutokauppa-alueelle ja näimme monia upeita ja kiiltäväharjaisia suomenhevosia kiinnitettynä puomeihin.
"Esittelyssä nyt, hieno ori, ravivalmis 3 vuotias. Emä, Akka, isä Pelimies. Uhlapeluri on loistava ori jos kaipaa hiukan tempperamenttiä!"
ja näin paikalle talutettiin punarautias ori, joka oli vain hiukan erillainen kuin velipuolensa. Ei ehkä ihan niin punainen, ja erillainen päänmerkki. Hinta lähti heti nousuun, olihan Pelimies ollut aika hyvä ravihevonen, niinkuin Akkakin. Kuuntelin kuinka ihmiset huutelivat summaa ylöspäin ja sitten jokin kilahti päässäni.
"10 000!"
Jopa minä katselin hetken ympärilleni, kunnes tajusin että minähän se olin huutanut summan. "Ensimmäisen, toisen..... MYYTY punahiuksiselle naiselle" kuului meklarin huuto, ja minua pyydettiin hakea hevonen. Taisin mennä siinä vaiheessa shokkiin, sillä Tiina joutui hakemaan orin. Se haisteli uteliaana Tiinaa, mutta kun lähdettiin liikkeelle, oli ori jo yrittänyt jyrätä useammankin kerran. Niinpä me sitten palattiin tallille. Mukanamme toinen punainen paholainen.
Ja näin Kriterium ajon voittaa...
Just joo, hyvä kun voitetaan edes puska-ajot työhevosia vastaan. Siis ihan oikeesti, mikä tätä konia vaivaa? Joskus tuntuu että se ärsyttää mua tahallaan hidastamalla vauhtiaan heti kun MÄ istun kärryille. Nyt ois sit tarkotus kiikuttaa oripoika koeajoihin, mitäköhän siitäkin taas tulee. Tänään kun kävelin tallille, sain kuulla että hei, sun hevosesi karkasi aamulla ja löyty just Timon heinäpellolta,vaikkei koko heinäpellolla ollutkaan heinän heinää! Ei elämä tätä konia. Sitten käytiin ajamassa tiellä, ja se menikin körröttelyksi rauhassa kuin missäkin hitauskisassa. Ei sitä vaan saa syttymään ellei se itse halua. On meidän silti pakko raahautua kokeileen miten toimitaan (lue, nolaamaan itsemme) kisatilanteessa.
Illemmalla käytiin taluttelemassa oria maastossa. Tiina lähti mukaan varmistaan ettei mua löydetä seuraavana päivänä lumihangesta puolikuolleena. Siinä me sitten tallusteltiin hevosen kanssa ja kateltiin kuinka se siinä oli yhtäkkiä niin pientä enkeliä. Koko kävelytysreissun päätti ori olla niin lempeä että. Heti kun päästiin takasin talliin alko jumalaton karsinan kalistelu ja hirnuminen, vaati tietysti taas muonaa. Mua alko jo pelottaan että miten me saadaan Poitsu juokseen siellä koelähdössä.
Illemmalla käytiin taluttelemassa oria maastossa. Tiina lähti mukaan varmistaan ettei mua löydetä seuraavana päivänä lumihangesta puolikuolleena. Siinä me sitten tallusteltiin hevosen kanssa ja kateltiin kuinka se siinä oli yhtäkkiä niin pientä enkeliä. Koko kävelytysreissun päätti ori olla niin lempeä että. Heti kun päästiin takasin talliin alko jumalaton karsinan kalistelu ja hirnuminen, vaati tietysti taas muonaa. Mua alko jo pelottaan että miten me saadaan Poitsu juokseen siellä koelähdössä.